Tutkimuskohteena saaristo ja vesistöisyys
Simo Rautiaisen palkittu pro gradu –tutkielma ”Vesistöisyydestä aiheutuva saavutettavuushaitta ja syrjäisyys Rannikko- ja Järvi-Suomessa” pureutuu vesistöisyyden tuomiin haasteisiin ja pyrkii kehittämään tasapuoliset kriteerit vesistöisten alueiden määrittelemiseksi.
Simo Rautiainen on tutkija ja tohtorikoulutettava Itä-Suomen yliopistossa, geoinformatiikan tutkimusryhmässä. Rautiainen on erikoistunut paikkatietojärjestelmiin ja geospatiaaliseen analyysiin. ”Tutkimuksen kohteeksi on tarkentunut saaristo- ja vesistöalueiden tarkasteleminen hyödyntäen näitä työkaluja”, kertoo Rautiainen haastattelussa.
Rautiaisen vuonna 2016 ilmestynyt pro gradu –tutkielma pyrki tunnistamaan ne Rannikko- ja Järvi-Suomen alueet, joille vesistöisyys aiheuttaa eniten haasteita. Lisäksi tarkoituksena oli luoda saaristoalueiden luokitusperuste, joka huomioi vesistö- ja liikenneolosuhteet. Tutkielmalle myönnettiin sekä Paikkatietoala ProGIS:in, että Maaseudun Uusi Aika -yhdistyksen opinnäytetyöpalkinto.
Tutkimustulosten mukaan alueiden saavutettavuuden ja syrjäisyyden mittaaminen tulisi olla monipuolista ja kriittistä. Saaristoalueiden määritelmässä tulisi huomioida entistä monipuolisemmin vesistö- ja liikenneolosuhteiden aiheuttamat saavutettavuus- ja syrjäisyyshaitat, jotta tuet voitaisiin kohdentaa oikeudenmukaisemmin näille haitoista kärsiville alueille.
Kiinnostus saaristoasioita kohtaan on Rautiaisen mukaan noussut kesäharjoittelussa Savonlinnan kaupungilla. Tällöin Rautiainen oli mukana laatimassa selvitystä, jossa kartoitettiin saaristoisuuden ja vesistöisyyden vaikutuksia kuntien kustannuksiin Hirvensalmella, Mikkelissä ja Savonlinnassa. ”Tämä toimi sytykkeenä kiinnostukselle saaristoisuudesta ja sen vaikutuksista ja saavutettavuudesta alueille”, kertoo Rautiainen. ”Pro gradu –aiheen taustalla oli kiinnostus yksinkertaistaa saaristolain määritelmää olosuhteiltaan saaristoon verrattavista alueista. ”
Rautiaisen mukaan tutkielman kiistakysymys on saaristolain määritelmä siitä, mikä lasketaan saaristoksi. ”Tämä aiheuttaa usein kilpailua kuntien välillä siitä, mikä lasketaan saaristoksi. Tutkielman tavoitteena onkin yksinkertaistaa saariston määritelmää ja siihen liittyviä laskentamalleja.”
Rautiaisella on parhaillaan työn alla väitöskirjatutkimus, joka jatkaa pro gradu –tutkielmaa samasta teemasta. Rautiainen haluaa nostaa lisäksi esille saaristoliikennejärjestelmät, joita hän vertailee väitöskirjatutkimuksessaan kansainvälisellä tasolla. Artikkeliväitöskirjassa tarkastellaan Pohjois-Euroopan saaristoliikenteen järjestämisen lisäksi liikenneperusteisen saavutettavuus- ja syrjäisyysindikaattorin määrittämistä, maantieteellisitä olosuhdetekijöistä aiheutuvaa saavutettavuushaittaa ja saaristomaisten alueiden geospatiaalista määrittämistä. Hänen mukaansa saaristoliikennejärjestelmiä tulisi tarkastella kriittisesti ja monipuolisesti. Aineistoina Rautiainen hyödyntää mm. viranomaistietoja, tilastoja, väestötietoja, kansallisia tieverkon tietojärjestelmiä ja muita paikkatietojärjestelmiä.
Rautiainen toivoo, että tutkimuksen tuloksia hyödynnettäisiin saaristopolitiikassa syrjäisyyden määritelmän ja sen jatkuvan laskemisen viemisellä eteenpäin. Hän painottaa syrjäisyyden ja vesistöisyyden huomioimisen tärkeyttä: Rautiainen näkee, että parannettuja syrjäisyyslaskelmia käyttämällä voitaisiin saada nykyistä paikkansapitävämpää tietoa saaristoisuuden ja vesistöisyyden vaikutuksista alueilla. Rautiaisen mukaan tämä selkeyttäisi saaristoalueiden määritelmää ja vähentäisi alueiden välistä kilpailua rahoituksesta. ”On ollut hienoa huomata saaristoasiain neuvottelukunnan ottaneen tätä jo jonkin verran huomioon työskentelyssään”, hän iloitsee.